Tulevasta ammatista aletaan usein puhua jo päiväkodissa, tosin lasten unelmat kasvavat ajan myötä tavoitteiksi. Joissakin tapauksissa unelmista tulee tavoitteita ilman mitään muutoksia, mutta useimmiten unelma-ammatti vaihtuu vuosien varrella useampaankin otteeseen. Tämähän on ihan normaalia: lapset tutustuvat maailmaan, näkevät uusia ammatteja, ihastuvat uusiin asioihin ja tätä kautta heille syntyy uusia näkökulmia. Tapahtuu siis ihan tervettä kehitystä. Mitä sitten?
Kun On Oikean Valinnan Aika
Nykyistä sukupolvea voidaan sanoa nuoremmaksi kuin edellisiä. Tarkoitan siis sitä, että ihmisistä tulee aikuisia myöhemmin kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt minkäänlaisina muutoksina koulutusjärjestelmässä, ja ammatin valinta tapahtuu samassa iässä kuin aikoja sittenkin. Huomion arvoista on siis se, että tänä päivänä tulevaa ammattia koskevia päätöksiä tehdään samassa iässä, mutta ollaan nuorempia kuin vuosikymmeniä sitten. Sama pätee naimisiin menoon, ja se on kyllä näkynyt tilastoissakin: aikaisemmin mentiin naimisiin paljon nuorempina kuin nykyisin, mutta kun naimisiin menolla ei ole mitään valtion tai järjestelmän asettamia aikarajoja, tilastot muuttuivat. Koulutuksen kanssa tämä ei päde, koska muutoksia varten tarvitaan muutoksia koulutusjärjestelmään, joita tuskin tullaan lähitulevaisuudessa tekemään.
Toisaalta, nuorisolla on nyt tosi hyvin saatavilla erilaisia ammatin valintaan liittyviä työkaluja ja tiedon lähteitä. Vielä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tutustuminen erilaisiin ammatteihin tapahtui koulussa, yhteiskunnan kanssa kommunikoiden ja erilaisten yritysvierailujen kautta. Tänä päivänä netissä on olemassa lukuisia resursseja, joista kuka tahansa voi saada juuri sitä tietoa, jota hän kaipaa. Lisäksi moni näistä resursseista kertoo erilaisista ammateista ilman, että lukija kävisi määrätietoisesti etsimässä niistä tietoa, eli ne resurssit toimivat ikään kuin proaktiivisesti ja saavat lukijan tutustumaan siihen, mikä häntä saattaa kiinnostaa, mutta minkä olemassa olosta hän ei vaan vielä ole ollut tietoinen. Erilaisiin ammatteihin tutustutetaan kertomalla tyypillisistä kyseisen ammatin työtehtävistä, mahdollisuuksista, vaadittavasta koulutuksesta ja koulutusmahdollisuuksista, palkoista, ammattiliitoista ja niin edelleen. Lisäksi on olemassa jopa ammattitestejä. Aivan mahtavaa. Meillä on siis nettiresursseja ja kouluista sekä yhteiskunnalta saatavaa tietoa, ja tällainen pohja on kyllä jo melko hyvä ja kattava siihen, että opiskelija tekisi hyviä ja hänelle itselleen sopivia valintoja. Mikä unohtui?
Mitä Enemmän Kokemusta, Sitä Enemmän Valinnanvaraa
Muistan, kun unelma-ammattinani oli tulla toimittajaksi, mutta kaikki muuttui yhdessä kuukaudessa. Minusta yritettiin tehdä toimittaja jo peruskoulun aikoina lukiosta puhumattakaan, ja olin itsekin sitä mieltä, että tällainen minusta tulee. Eräänä kesänä lähdin kuitenkin taas täysin uudelle alalle töihin: teimme pikkuremontteja ja pystytimme pikkurakennuksia työporukan kanssa, jossa vallitsi hyvä henki ja kannustava ilmapiiri. Mihin jäi se unelma siitä, että tulisin toimittajaksi? Sehän unohtui melkein saman tien, kun ymmärsin, että uusien asioiden luominen on paljon hauskempaa ja sopii minulle paljon paremmin. Vaihdoin alaa siis täysin: tulevasta toimittajasta tulikin loppujen lopuksi insinööri. Miksi näin tapahtui?
Tällaisen tapauksen jälkeen olen aina ollut täysin varma siitä, että ihmisen täytyy kokeilla mahdollisimman paljon kaikkea itse, jotta hän tietää, mihin hänestä on ja mikä hänelle ei sovi millään. Oman kokemuksen kautta syntyy selkeitä käsityksiä siitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja mikä ei. Mitä enemmän aloja ehtii vaihtaa nuorena ennen korkeakouluun menoa, sitä helpompaa on valita se oikea opiskeluala ja -paikka. Ei nuorena tarvitse olla huolissaan siitä, että CV:ssä näkyy liian monta työpaikkaa: sehän on hyvä asia, kun kokemusta on monipuolista ja erilaista. Pitkä työpaikkalista nuoren ihmisen CV:ssä ei ole merkki siitä, että hän olisi kevytmielinen. Se on merkki siitä, että hän kokeilee omia rajoja ja on monipuolisesti kehittyvä yksilö.